perjantai 26. huhtikuuta 2013

Lapsimessut & vaateasiaa



Kuten lukemani perusteella suurin osa muistakin Etelä-Suomen blogisteista, kävin minäkin tänään aamulla Lapsimessuilla. Voisi ehkä puhua läpijuoksusta, koska aika oli todella rajattu, messut aukesivat kymmeneltä aamulla ja jo kahdeksitoista piti olla hakemassa esikoinen kerhosta. Hyvän puolitoistatuntisen kuitenkin ehdimme siellä pyörähtää ystäväni sekä molempien kuopusten kanssa.

Ostaahan tuolta olisi voinut vaikka mitä. Silverjungle, Gugguu ja muut ihanat merkit olivat kivasti edustettuina, mutta 'osta vain tarpeeseen' -diettini piti melko hyvin. Vaikka meillä ei nyt ole juuri tähän hetkeen varsinaisesti tarve, en voinut ohittaa näitä helmenvalkoisia Nokian Hai-kumppareita esikoista ajatellen. Hinta oli mielestäni varsin kohtuullinen 20 €. 


Nykyiset ovat kokoa pienemmät ja on oletettavissa, että ne jäävät pieneksi kesken kauden koska olivat käytössä jo syksyllä. Nyt kotiin tultuani huomasin, että kokoeroa pohjallisilla on vain reilu 0,5 cm - olisikohan pitänyt ottaa suoraan kaksi kokoa suuremmat? Sitten päädyin siihen lopputulemaan, että kyllähän se aikuisellakin tuntuu ikävältä kulkea kaksi numeroa liian suurissa kengissä, eli ei kannata surra, varsinkaan tuon hinnan takia.

Kuopukselle ostin ensi talveksi jemmaan epäedustavat mutta käytössä lämpimimmiksi todetut Rasavilin toppahanskat, hintaa 10 €.  


Kesämekkoja tulen tarvitsemaan esikoiselle, mutta nyt tulee tunnustus: en enää uskalla ostaa vaatteistaan tarkalle viisivuotiaalle vaatteita ilman että saan häneltä hyväksynnän. Siis peruspaitoja ja legginsejä joo, mutta en juuri muuta. Tähän on tultu. Hävettää.

Esimerkki: olin viime kesänä ostanut tytölle omasta mielestäni kauniit shortsit, joita hän ei koskaan suostunut pukemaan päälleen. Yksi aamu pakotin. Puistoon mentiin itkien, ja lapsi ei suostunut tulemaan puistorakennuksen takaa pois siinä pelossa, että joku kaveri näkee hänet nolot shortsit päällään. Piti vaihtaa päälle legginsit. Pelkään jo valmiiksi murrosikää.

Tietysti nyt pitäisi katsoa peiliin ja miettiä mikä meni pieleen, ja kyllähän sitä syytä varmaan löytyy itsestänikin. Sämplään lastenvaatteita, mutta se on kyllä kohdistunut ulkovaatteisiin. Sisävaatteista minulla ei juuri ole ollut kriisejä. Niillä on menty mitä on saatu ja nyt kun ovat varastot ehtyneet olen hiljalleen voinut ostaa uusia, enemmän oman maun mukaisia, tilalle. Jostain syystä rakas lapseni on kuitenkin valinnut vaatteet kapinakohteekseen.

Voisi tietysti myös miettiä onko tämä juuri sellainen valtataistelu joita nämä viisi-kuusivuotiaat harrastavat ihan lämpimikseen, mutta en jotenkin myöskään näe mitään pointtia siinä että pakotan lapsen päälle sinisen paidan tai käärmeennahkakuosia ihan siitä ilosta että voittaisin matsin. Jos samalla rahalla saa tyttären mielestä ihanan pinkin glitterpaidan ja sen yäk-paidan, miksen antaisi lapsen itse valita?


14 kommenttia :

  1. Aika kiitettävä suoritus, kun oli vielä pieniä miehiä mukana :) Ajattelin mennä sunnuntaina messuilemaan ihan ajan kanssa. Saa nähdä mitä siellä on sitten enää jäljellä. Kauhulla odotan tuota vaihetta, kun äidin valitsemat vaatteet ei enää kelpaa. Merkkejä on jo yhdellä 2-vuotiaalla näkyvissä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaihtoehtona oli joko tänään aamulla yhden kanssa tai huomenna molemmat mukana. :) Kivasti meni kun oli paljon katseltavaa ja erityisesti syötävää.

      Vaikea joskus näistä lapsista tietää valitesevatko ne vaatteet taistelunkohteeksi uhmanharjoittamismielessä vai onko heillä jo pienenä kovin kehittynyt taju omasta maustaan. Haastavaa.

      Poista
  2. Juuri näin! Ennen en tajunnut näitä puheita, nyt tajuan TÄYSIN. >Joistain vaan tulee JUTTUJA lapsille, eikä se nyt niin vakavaa ole, jos lapsella on häntä itseään ilahduttavat vaatteet päällä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aika monta asiaa joita en minäkään tajunnut ennen kuin sain omia lapsia. Tämä on niin kulunut klisee, mutta aivan täyttä totta. Meidän lasten ei esimerkiksi koskaan pitänyt huutaa autossa tai käyttäytyä huonosti ravintolassa, ja omaan huoneeseensa heidät piti siirtää nukkumaan viimeistään kolmikuisina. En vaan tajunnut vanhempia, joilla oli raivareita saavia lapsia, vikahan oli selkeästi kasvatuksessa.

      Poista
  3. Hyvät löydöt sinäkin teit! Kattelin kans kumppareita, kunnes muistin että ei meillä niille tarvetta ole..edullisesti kun olis saanu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edullisesti kun saa niin tekee mieli ostaa vaikka pieniä kiviä. Kaikki näyttää kivalle kun niissä on -60% hintalapussa ;)

      Itseasiassa, olin hieman pettynyt tarjouksiin tai lähinnä niiden pienuuteen. -10% ei mielestäni messuilla ole vielä tarpeeksi suuri kannuste ostamiseen, -20% on myös siinä ja rajalla ettei mene luokkauksen puolelle. Minä alan todella lämmetä vasta kun prosentit menevät siinä -40% korvilla tai yli. Poikkeuksen tekee Polarn O. Pyret, siellä ilahdun jo siinä -30% kohdalla.

      Poista
  4. Siis ihan kuin meillä. Viisivuotiaani on jo pari vuotta valinnut itse vaatteensa, ja heti, jos minä menen sönkkäämään, niin tilanne on päällä. Me oltiin messuilla kans. Eikä mennä seuraavan kerran kuin ensi vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta miksi niillä lapsilla on välillä vaan niin huono maku? Tätähän ei varmaan saisi ääneen sanoa, mutta kyllä se nyt vaan niin on aikuisen näkökulmasta joskus. En minä ainakaan laittaisi päälleni hihoista hieman liian lyhyttä ja marjatahrojen koristamaa Prinsessa Ruusunen -paitaa ja niitä huonompia Hello Kitty -legginsejä.

      Poista
  5. Järkiostoksia, hienosti pysyit ruodussa messuilla! :) Nuon Rasavilin hanskat ovat kyllä hyvät.

    Meillä ei vielä tyypit varsinaisesti valikoi vaatteitaan. Tai on esikoisella yksi lempipaita, kulahtanut ja venähtänyt vähän liian pieni Lego-merkkinen... Mutta sen hän valitsee, jos on mahdollisuus. Taitaa viehättää, kun siinä on joku tekstipainatus edessä. Ei lupaa hyvää tulevasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitenkähän sitä makua voisi jalostaa? Lapset ovat melkolailla markkinavoimien heiteltävissä, yleensä ne ovat juuri ne printtipaidat mitkä viehättävät.

      Poista
  6. Mun mielestä tämä on näitä "Pick your battles"-juttuja. Voihan sitä antaa lapsen valita, mitä laittaa päälle, kun on niin paljon niitäkin juttuja, joissa lapselle ei voi antaa päätäntävaltaa. Ihan tarpeeksi aikaa ja voimia menee niihin taisteluihin. :)

    Mutta voih, se huono maku! Sitä näkyy jo kolmevuotiaalla... Mutta mä pistin sen sen piikkiin, että kyseessä on poika. Tyttö varmaan on tyylimestari heti pienestä pitäen. Varmaan joo! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitäkin voi aina yrittää että saa itse valita jo valmiiksi rajatuista vaihtoehdoista, tulee näennäinen vallan tunne. :) Meillä huono maku ei ole sukupuolisidonnaista, kyllä sitä näyttää olevan molemmilla ihan yhtä lailla...

      Poista
  7. Meillä 5v4kk kysyi yksi ilta varovaisesti, että äiti, saanko itse päättää mitä puen aamulla päälle päiväkotiin?
    yleensä siis etsin vaatteet illalla, laitan ne valmiiksi jo aamua varten. tähän saakka on kelvannut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne ajat muuttuvat! Meidän tytär on syntymästään saakka ollut temperamentiltaan niin säpäkkä ettei koskaan ole jäänyt epäselväksi mitä on halunnut. Tahto siis ulottuu noihin vaatteisiin saakka...

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina!