Neljäs kerta toden sanoo

Kun ostaa hyvästä alesta tai hyvällä hinnalla huutiksesta niin kovin paljon ei voi hävitä jos mieli muuttuu matkan varrella. Ja minullahan se muuttuu, tai tulee muuten vain enemmänkin innokkuuden kuin älykkyyden aiheuttamia huteja.

Alun väittämän todistaa viime keväinen välikausihaalarihelvetti joka meni osapuilleen näin:

Ostin kuopukselle (kaikki huutiksesta):

1. Ticketin mustan Uffon mutta hups, Uffon matsku oli muuttunut sitten esikoisen aikojen ja muutenkin aivan liian suuri joten kiertoon ja ostin tilalle:
2. Cupcaken (nyk. Racoon) ihanan turkoosin tähtihaalarin mutta kas, siinähän olikin vesipilari vain 3.000 ja värikin melko arka joten kiertoon ja ostin tilalle:
3. Polarn O. Pyretin fleecevuorillisen haalarin mutta oho, koko olikin aivan liian pieni joten kiertoon ja ostin tilalle:
4. Molo Kidsin Pollyn joka oli onneksi aivan nappi. 

Siinä vaihtojen tuoksinassa taisin muuten muutaman euron tienatakin mutta koville se otti. Toivoisin olevani niitä ihmisiä jotka astelevat liikkeeseen (HUOM! kivijalkaan, ei nettikauppaan), valitsevat puvun kohtuullisessa ajassa, arpovat koon, maksavat ja seuraavan kerran heidät näkee puolen vuoden kuluttua kun kausi vaihtuu toiseen ja tarvitaan joko paksumpaa tai ohuempaa vaatetta.

Mutta kun en ole, niin näillä on mentävä. Kohtalotovereita? Vertaistukea?

PS. Hauskaa vappua kaikille! :-)

Terapianuket #4 - Kumpi murtuu ensin?

Helly Hansen kuoritakit lapsille

Menetettyämme rakkaan perheenjäsenemme Pollyn, olen käyttänyt vähän liikaa aikaa uuden haalarin miettimiseen vaikka hankinta on näillä näkymin tarkoitus ajoittaa kesän alennusmyynteihin.

Surffaillessa päätyy joskus kivoihin paikkoihin ihan vahingossa, kuten kävi näiden Helly Hansenin kuoritakkien kanssa. En edes tiennyt, että tällaisia on olemassa, mutta nyt nämä jäivät korvantaakse ja minulla on kutina, että joku näistä saattaa meille vielä joku päivä päätyä. 

Voisin kuvitella, että erityisesti isommalle lapselle, kouluikäisille, tämä voisi olla aika kiva koulu/urheilutakki. Siisti, eikä näytä liikaa leikki-ikäisten takilta.

Nämä kuvat on kaapattu Lekmer.fi:n sivuilta, josta takkia löytyy koossa 92-152 cm. Hinta on 84,90 € ja Lekmer on tunnetusti melko avokätinen alennuskoodeissaan.

Takin kuvauksesta kopiotua:

"Klassinen tuulen- ja vedenpitävä HELLY TECH®-materiaalista valmistettu takki, joka hengittää. Kaksikerroksinen takki on kevyt ja kuivuu nopeasti. Tässä pikkulasten kuoritakissa on ainutlaatuinen Helly Hansen -design, siinä on sinetöidyt saumat, irrotettava huppu, kaksi etutaskua, säädettävät resorit, resoreissa ja helmassa vahvikkeet, säädettävä helma, YKK-vetoketjut ja mukava kevyt vuori. Helly Tech® PERFORMANCE pitää sinut lämpimänä ja kuivana liikkuessasi kaikenlaisissa sääoloissa. Helly Tech® PERFORMANCE -materiaali on suunniteltu erityisesti urheiluun, ja se täyttää vedenpitävyydessä ja hengittävyydessä korkeat tekniset vaatimukset, joiden ansiosta voit keskittyä suoritukseesi. Kaikki saumat on teipattu, joten ne ovat vedenpitävät. Takki on takuulla vedenpitävä ja hengittävä. Pesu 40 C."

 Speksit siis varsin kohdallaan! Nyt kiinnostaisi vielä yksi tärkeimmistä, eli kulutuksenkestävyys!

Onko kenelläkään näistä kokemusta?

Lapsimessut & vaateasiaa

Kuten lukemani perusteella suurin osa muistakin Etelä-Suomen blogisteista, kävin minäkin tänään aamulla Lapsimessuilla. Voisi ehkä puhua läpijuoksusta, koska aika oli todella rajattu, messut aukesivat kymmeneltä aamulla ja jo kahdeksitoista piti olla hakemassa esikoinen kerhosta. Hyvän puolitoistatuntisen kuitenkin ehdimme siellä pyörähtää ystäväni sekä molempien kuopusten kanssa.

Ostaahan tuolta olisi voinut vaikka mitä. Silverjungle, Gugguu ja muut ihanat merkit olivat kivasti edustettuina, mutta 'osta vain tarpeeseen' -diettini piti melko hyvin. Vaikka meillä ei nyt ole juuri tähän hetkeen varsinaisesti tarve, en voinut ohittaa näitä helmenvalkoisia Nokian Hai-kumppareita esikoista ajatellen. Hinta oli mielestäni varsin kohtuullinen 20 €. 

Nykyiset ovat kokoa pienemmät ja on oletettavissa, että ne jäävät pieneksi kesken kauden koska olivat käytössä jo syksyllä. Nyt kotiin tultuani huomasin, että kokoeroa pohjallisilla on vain reilu 0,5 cm - olisikohan pitänyt ottaa suoraan kaksi kokoa suuremmat? Sitten päädyin siihen lopputulemaan, että kyllähän se aikuisellakin tuntuu ikävältä kulkea kaksi numeroa liian suurissa kengissä, eli ei kannata surra, varsinkaan tuon hinnan takia.

Kuopukselle ostin ensi talveksi jemmaan epäedustavat mutta käytössä lämpimimmiksi todetut Rasavilin toppahanskat, hintaa 10 €.  

Kesämekkoja tulen tarvitsemaan esikoiselle, mutta nyt tulee tunnustus: en enää uskalla ostaa vaatteistaan tarkalle viisivuotiaalle vaatteita ilman että saan häneltä hyväksynnän. Siis peruspaitoja ja legginsejä joo, mutta en juuri muuta. Tähän on tultu. Hävettää.

Esimerkki: olin viime kesänä ostanut tytölle omasta mielestäni kauniit shortsit, joita hän ei koskaan suostunut pukemaan päälleen. Yksi aamu pakotin. Puistoon mentiin itkien, ja lapsi ei suostunut tulemaan puistorakennuksen takaa pois siinä pelossa, että joku kaveri näkee hänet nolot shortsit päällään. Piti vaihtaa päälle legginsit. Pelkään jo valmiiksi murrosikää.

Tietysti nyt pitäisi katsoa peiliin ja miettiä mikä meni pieleen, ja kyllähän sitä syytä varmaan löytyy itsestänikin. Sämplään lastenvaatteita, mutta se on kyllä kohdistunut ulkovaatteisiin. Sisävaatteista minulla ei juuri ole ollut kriisejä. Niillä on menty mitä on saatu ja nyt kun ovat varastot ehtyneet olen hiljalleen voinut ostaa uusia, enemmän oman maun mukaisia, tilalle. Jostain syystä rakas lapseni on kuitenkin valinnut vaatteet kapinakohteekseen.

Voisi tietysti myös miettiä onko tämä juuri sellainen valtataistelu joita nämä viisi-kuusivuotiaat harrastavat ihan lämpimikseen, mutta en jotenkin myöskään näe mitään pointtia siinä että pakotan lapsen päälle sinisen paidan tai käärmeennahkakuosia ihan siitä ilosta että voittaisin matsin. Jos samalla rahalla saa tyttären mielestä ihanan pinkin glitterpaidan ja sen yäk-paidan, miksen antaisi lapsen itse valita?

Molo Kids -reklamaation lopputulema

Vajaa viikko sitten kirjoitin Molo Kidsin tämän kevään välikausihaalarista, jossa on jo reilusti kulumaa vaikka käyttöä oli takana vasta vajaa kolme viikkoa. Haalari on ostettu vixvax.com:ista, englantilaisesta nettikaupasta.

Reklamaatio sujui nopeasti ja vaivattomasti, haalarin hinta luvattiin hyvittää ja odottelen jatko-ohjeita haalarin toimittamiseksi valmistajalle.

Ilmeisesti meiden haalarimme ei ole ainoa kärsinyt, yhdellä sun toisellakin näyttäisi olevan samankaltaisia ongelmia joko haalarin tai housujen kanssa, kun Facebook-keskusteluja seurailee. Haalareissa sekä välikausihousuissa kangas on kulunut teippausten kohdalta ja ainakin yhdet housut päästäneet vettä sisään teipatuista saumoista huolimatta.

Melkoinen pommi siis muhimassa kunhan kaikki haalarit pääsevät käyttöön. Onneksi myyntiliike reagoi todella hienosti ja nopeasti, toivottavasti kaikki muutkin harmistuneet saavat rahansa takaisin.

Hyvästi siis, ihana Polly!

Ja nyt päästään siihen parhaaseen kohtaan: mitä tilalle? Nyt lumien sulaessa haalari on ollut loistava, kesällähän sillä ei juuri käyttöä ole, mutta syksyllä varmasti taas.

Mielessäni on kaksi vaihtoehtoa:

  
Harmittaa, ettei Po:p:in haalaria ole saatavilla tummansinisenä. Reimaa saisi tummansinisenä, mutta en ole aivan varma mitä ajattelen tuosta mallista. Tulee mieleen vauvahaalarit.

Olisiko jollain vinkata jotain tosi kivaa, kestävää, vedenpitävää, yksiväristä (tai vastaavasti hillityllä kuosilla) välikausihaalaria? Ticket ei iske, varsinkaan tämän kevään väreissä, en voi sille mitään. Vai oltaisiinko ihan hullun uhkarohkeita ja yritettäisiin pärjätä meidän kaksiosaisella kuten esikoisenkin kanssa? 

Jälkikirjoitus:
Kaveri vinkkasi juuri Travalle Remu -haalarista, näyttää aika kivalle tämäkin. Onko kellään näistä kokemusta tai toisen käden tietoa? Speksit näyttäisi olevan kohdallaan:

Vesipilari	> 10 000 mm
Hankauksenkesto	> 100 000 (Martindale)
Hengittävyys	6000 g/m²/24h

Mummolaan yksi Pikku Kakkonen ja kolme jäähyä

Ajan kulumisen ja lasten kasvamisen huomaa parhaiten sellaisissa toiminnoissa, joita ei tee kovin usein ja joiden edellisen kerran muistaa vielä kohtuullisen hyvin. Havahduin tähän kaukojunassa matkalla mummolaan.

Olin saanut istua useamman minuutin paikoillani lukien sunnuntain Hesaria ja surffaten netissä ilman että olisi tarvinnut estää ketään ajautumasta itsetuhoisiin harrasteisiin, viemästä tavaroita toisten käsistä tai nuolemasta kaikkia pintoja.

Vuosi sitten meininki oli vielä melkolailla toinen. Ylipäätään lasten tulon jälkeen junamatkat eivät aina ole olleet pelkkää rentoutumista. Yhden ikimuistoisen reissun teimme joulun ruuhkajunassa Oulusta Helsinkiin kurkunpääntulehdusta sairastavan lapsen kanssa. Itseasiassa emme tuolloin tienneet että kyseessä oli kurkunpääntulehdus vaan luulimme vinkunaa astmaksi ja tuuttasimme tytön täyteen adrenaliinia sisältävää avaavaa astmalääkettä. Tuloksena oli hyvinkin aktiivinen, suorastaan maaninen lapsi, jonka hengitys vinkui edelleen ja joka ei pari tuntia myöhässä olleessa junassa edes suostunut nukahtamaan päiväunille. Good times.

Silti ottaisin junareissun koska vaan jos toinen vaihtoehto on autoilu. Esikoinen inhosi kaikkea autoihin liittyvää yli vuoden ikään saakka ja vaikka kuopus on tehnyt tässä suhteessa eheyttävää työtä, olen edelleen hieman traumatisoitunut pitkien matkojen suhteen. Onneksi on DVD:t.

Toista oli automatkailu ennen turvavyöpakkoa. Maattiin siskon kanssa takapenkillä ristiin rastiin, syötiin karkkia ja täyteltiin värityskirjoja ja potkittiin edessä istuvien selkänojia, riideltiin siitä kumman sormi oli tehnyt rajaloukkauksen toisen puolelle (istuintila oli tarkoin rajattu, tottakai) ja aina välillä kesken hyvän tappelun toinen vanhemmista uhkasi jättää jommankumman riitapukarin tien poskeen.

Siinä mielessä nykyaika on hyvä, että lapset huutavat kaikki omissa istuimissaan eikä meno voi käydä kovin fyysiseksi. Vain hyvällä tuurilla joku pitkäjalkainen yltää potkimaan edessä istuvia selkään.

Yksi on kuitenkin tallella - leikki-ikäisten ajan hahmotus ei vajaassa 30 vuodessa ole merkittävästi parantunut. Siinä vaiheessa kun matkaa oli jäljellä tunti ja 15 minuuttia ja pieni ihminen kyseli koska ollaan perillä, selitin että niin pitkään kuin kestää yksi pikkukakkonen ja päälle kolme jäähyä. Ja heti ymmärsi.

Code Red! Molo Kidsin uudessa välikausihaalarissa jo paljon kulumaa!

Ylireagointia vai reklamaation paikka?

Molo Kidsin Polly Rainbow välikausihaalari (tältä keväältä) on ollut käytössä vajaat kolme viikkoa, ja tänä aamuna kun olin pukemassa sitä kuopukselle huomasin, että teippaukset ovat kuluttaneet kangasta housujen sisäsaumojen kohdalta. Kotona tarkastin koko haalarin ja kuvat kertovat karua kieltä; kulumaa on myös hihoissa sekä kauluksessa (myös teippauksen kohdalla):

Käyttäjä ei edes ole mikään pahimman luokan rymyeetu vaan tavallinen liikkuvainen poika. Viime kevään Polly ei näyttänyt tältä edes puolen vuoden käytön ja useamman pesun jälkeen. Tyttären KappAhlin housuissa ja Polarn O. Pyretin takissa ei ole mitään käytön jälkiä, ellei kuraa lasketa.

Näyttäisi siis siltä, ettei Molon uusi kangasvalinta ole ollut aivan nappi - kulutuksenkesto on surkea. Hinnanpudotus ja säästäminen on nyt ehkä osunut väärään kohtaan.

Kuva ei näytä aivan niin hyvin kuin 'kolmiulotteisesti' livenä näkisi, mutta todellakin tuossa lahkeessa kangas on alkanut hyvää vauhtia kulumaan puhki. Oma mielikuvitukseni ei edes yllä hahmottamaan kuinka tuo kauluksenkin kuluma on voinut syntyä - tuo kohta ei edes oikein hankaa mihinkään? Onko se voinut kulua polkypyöränkypärän hihnan hankauksesta?

Käyttöä siis todellakin takana vasta vajaat kolme viikkoa! Olisiko reklamointi mielestänne perusteltua? Haalari on ostettu VixVax.com:sta, onko kenelläkään kokemuksia sinne päin reklamoinnista?

Terapianuket #3 - Naapurin Marketta

Mikä on lumilukko?

Anna kysäisi edellisen postauksen kommenttiosiossa mikä on lumilukko. Hyvä kysymys. Googlasin netistä kun oma sanavarasto ei aluksi taipunut asiaa selittämään ja kävi ilmi, että muutama muukin oli pohtinut samaa asiaa. Siispä: 

Lumilukko ABC

Lumilukko on yleisimmin talvivaatteissa esiintyvä vyötärön, hihan tai lahkeen lisäosa, jonka tarkoitus on pitää lumi poissa ulkovaatteen sisältä. Se on yhdenlainen 'lisäresori' takin tai housun sisällä.

Takin helman lumilukko tulee housujen päälle (ei siis housujen vyötärön alle), hihan lumilukko hanskan päälle ja housun lahkeen lumilukko kengän päälle.

Joskus lumilukon saa irti vaatteesta esim. vetoketjulla, kuten alla olevassa kuvassa olevasta KappAhlin toppatakista.

 Aamen.

Talven ulkovaatteiden jälkipyykki #2 - KappAhl, Jonathan ja Cupcake (Racoon)

Ykkösmerkkimme Molo Kidsin ohella meillä oli talvikäytössä myös takit KappAhlista ja Cupcakelta, sekä toppahousut Jonathanilta.

KappAhlin KaxsProxtec-mallisto on käytössä jo kolmatta vuotta välikausivaatteissa, joten suositukset olivat kohdillaan kun ostin esikoiselle saman malliston toppatakin. Väri iski kympillä sekä minuun että tyttäreen, ja tämän saa vielä kierrätettyä veljellekin. Koko on 104 ja sopii loistavasti sisävaatteissa kokoa 110 käyttävälle tytölle, eli sanoisin että on reiluhko kooltaan.

Takki jäi meillä melko vähälle käytölle, pisimillään se oli puistokäytössä reilun viikon sillä aikaa kun haalarista korjattiin hihansuita ja tuon ajan ulkopuolella vain muutamia kertoja. Kunto on siis loistava, ja käyttöä olisi ominaisuuksien takia voinut tulla enemmänkin. Materiaali on kestävän oloista, tästä löytyy se tarpeellinen lumilukko ja mitoitus sopii mainiosti myös hoikalle lapselle.

Ainut 'outous' on hihojen lumilukot, jotka hankaloittivat hieman hanskojen pukemista jos takki oli jo valmiiksi päällä. Pieni asia kuitenkin jos tarkastelee kokonaisuutta. Kaikenkaikkiaan loistava hinta-laatusuhde (varsinkin kun ostan lähes kaiken KappAhlista niillä -25% kupongeilla).

Ostaisinko uudestaan?
Ostaisin. Harmittaa, ettei takkia tullut käytettyä enemmän, mutta jäähän se tosiaa vielä veljelle nyt huippukuntoisena.

Sivuhuomautuksena: KappAhlin markkinointitiimi olisi muuten voinut käyttää tuon KaxsProxtec -nimihirviön pohtimiseen toisenkin tiimipalaverin.

Housut ovat Tähti Jonathan -malliston viime kevään alelöytö, olisiko hintaa jäänyt tuolloin jotain 16 euroa. Hyvät, vedenpitävät perushousut, joissa kuitenkin olisi saanut olla narukiristys vyötäröllä. Vyötärö kiristyy siis molemmin puolin tarroilla, joita saakin sitten kuroa oikein olan takaa kun on hoikka lapsi kyseessä, ja vyötärölle muodostuu ikävät möykyt. Lahkeiden sivuvetoketjut helpottavat kenkien pukemista, mutta lahkeet ovat niin tiukat että vetoketjut jäävät hieman auki kun lahkeet ovat kengän päällä. Koko on 110 ja sopiva kokoa 110/116 sisähousuissa käyttävälle tytölle.

Ostaisinko uudestaan?
Ostin näitä viime keväänä kahdet housut, joista toiset ovat jemmassa ensi talvea varten. Jos nyt tämän talven käyttökokemuksella voisin päättää, en ostaisi, vaan hommaisin sellaiset housut joissa on erilainen kiristys vyötäröllä.

Tätä Cupcaken toppatakkia himoitsin pitkään ja olin tosi iloinen kun löysin sen huuto.netistä loistokuntoisena käytettynä ja sain vielä tingittyä hinnastakin. Tämä on kokoa 110, ja vaikka se onkin melko sopiva jo nyt, toivon sen menevän vielä ensi talvena - aukaisemalla hihan resorit takki saa melkolailla lisää hihapituutta. 

Materiaali on hopeanhohtoinen ja todella kaunis. Tämä takki on osasyyllinen siihen, että KappAhlin takki sai niin vähän peliaikaa tänä talvena. Lämmin ja monikäyttöinen, tämä päällä olisi periaatteessa voinut vaikka puistoillakin, jos olisi raaskinut. Takki on vedenpitävä (7000mm), hengittävä sekä tuulenpitävä.

Ostaisinko uudestaan?
Ehdottomasti, ja vielä tässä samassa värissäkin. Toivottavasti Racoon innostuu tekemään tätä takkia samanlaisena.

Talven ulkovaatteiden jälkipyykki #1 - Molo Kids

Tänä kuluneena talvena meillä on molemmilla lapsilla ollut käytössään Molo Kidsin Polaris-talvihaalarit, pipot, sekä kuopuksella myös Castor-toppatakki sekä Pollux-toppahousut. Tässä meidän kokemuksia Molo Kidsin talvivaatteista, talvihaalareista sekä toppatakista.

Haalarit ovat olleet päällä lähes joka päivä, meillä on ollut käytössä vain yhdet haalarit joilla on ulkoiltu, kaksiosaiset setit ovat olleet ns. kauppakäytössä.  

Lasten pituudet ovat tällä hetkellä arvoitus. Neuvolat kolkuttavat ovella, joten käyn lisäämässä pituudet tänne kun ne tiedän, niin on parempi tehdä kokoarvailuja omien pukujen suhteen. 

Edit. 24.5.: 
Esikoinen on 107 cm pitkä ja käyttää paidoista kokoa 110 ja housuista 110/116
Kuopus on 91 cm pitkä ja käyttää kokoa 92

TOPPAVAATTEET

Esikoisen Polaris on joutunut kovalle kulutukselle: nyt jo viisivuotias tyttö on melkoinen rymypetteri eikä sääli ulkovaatteita - ja miksi pitäisikään. Tällä on laskettu polvillaan jäämäestä ja liu'uttu mahallaan röpelöisessä lumessa. Haalari tuli meille uutena ja on tämän talven mallistoa.

• Yleisilmeeltään varsin siisti ja hyväkuntoinen puku
• Pehmentymää polvissa sekä hihan- ja lahkeensuissa - olisi ihme jos tällä käytöllä ei mitään!
• Heijastinnauhoissa kulumaa (tyypillistä Mololle)
• Ei reikiä, ei repeämiä
• Lahkeiden lumilukkojen kuminauhat väsyivät jo puolimatkassa, lörpöttävät
• Hihansuiden kuminauhat menivät jo parin käyttökerran jälkeen rullalle ja niitä korjattiin takuuseen ompelijalla. Korjausjälki ensiluokkaista, joskin käytetty lanka erisävyinen kuin puku (ohuesti häiritsee tällaista pilkunviilaajaa)
• Napit tässä ovat muovipäällysteiset ja tähtikuvioiset, eivätkä ole menneet miksikään - olisi hyvä saada samanlaiset kaikkiin Molon haalareihin

Kuopuksen Polaris on saanut lempeämmän käsittelyn, eikä siinä ole käytönjälkiä juuri lainkaan. Ainoat todisteet käytöstä ovat polvissa, joissa on pientä pehmentymää, heijastinnauhat ovat merkille tyypillisesti myös tässä haalarissa kuluneet ja napit ovat melko naarmuiset. Haalari tuli meille uutena, joskin se on parin vuoden takaisesta mallistosta.

Kuopuksella oli käytössään kakkossettinä Castor toppatakki ja Pollux toppahousut + henkselit. Setti tuli meille erittäin hyväkuntoisena käytettynä (käyttöä ei huomannut mistään) ja samanlaisena se meiltä lähtee. Tämä on ollut puistossa korkeintaan kahdesti, lähinnä sitä on käytetty automatkoilla ja kauppareissuilla. 

•  Takissa ei ole lumilukkoa mikä on suuri miinus - en ottaisi tätä vakituiseen puistokäyttöön
•  Henkselit tahtovat valua alas hartioilta, tosin en tiedä minkä malliset ylipäätään pysyisivät ylhäällä 

Yhteenveto toppavaatteista:

Plussat

• Kauniin malliset ja hyvin istuvat puvut erityisesti hoikkalaisille
• Notkea ja joustava kangas
• Laadukkaat ja kestävät 
• Erinomaiset heijastimet ja hyvä näkyvyys
• Sopivan kokoiset ja hyvin suojaavat huput, ei liikaa 'lörppää'
• Lämpimät kovillakin pakkasilla

Miinukset

• Fleecevuoren takia hieman hankalat lapsen pukea päälle itse
• Heijastinnauhat kuluvat helposti
• Castor-toppatakista puuttuu lumilukko
• Hinta

Ostaisinko uudestaan?
Ostaisin, ja olen jo ostanutkin. Molemmille on haalarit jemmassa ensi talvea varten ja kuopukselle myös toppatakki.

PIPOT

Meillä oli käytössä Molo Kidsin Jaye ja Jean pipot. Nämä olivat pettymys. Jaye oli malliltaan lörö, ja se valui lapsen silmille. Jean taas on kyllä muuten lämmin, muttei suojaa pakkasella riittävästi korvia. Molempia kiertää fleecevuori, mutta yläosa on pelkkää löysää neulosta. Olis siis vaikea päätellä millä kelillä näitä pitäisi käyttää. Lisäksi pipot menivät todella nopeasti nyppyisiksi ja epäsiistin näköisiksi. Näyttävät siis aika herkuilta, mutta en ostaisi toista kertaa. Talven turhikset. 

TOPPAHANSKAT

Kuopus testasi myös Molon Igor toppahanskat, eli ne pidempivartiset. Testaus jäi tähän yhteen talveen, nimittäin ne eivät pitäneet kättä lämpimänä edes pikkupakkasilla eivätkä ne pitäneet vettä vaan eräänkin ulkoilukerran jälkeen jouduin puristamaan niistä vettä pois kuin taulusienestä. Suuri pettymys. Samansuuntaista olen kuullut muiltakin, ainakin lämpimyyden suhteen. 

En tiedä sattuiko kohdallemme maanantaikappaleet, mutta raha näissä meni aivan hukkaan. Jäivät meillä päikkärihanskoiksi vaunuihin ja kauppahanskoiksi, muutamia kertoja kädessä lämpimämmällä kelillä. Pitkä miinus.

Kuva Babyshop

 Jatkan tarinaa toisessa osassa talven muista topista, asusteista ja kengistä.

Olisi kiva kuulla sinun kokemuksiasi Molon toppavaatteista! 

PS. Kaikki lastenvaatteiden jälleenmyyjät: vaikka te kuinka yritätte myyntitilanteessa puhua 'Muuluu Kidsin' vaatteista, niin kyllä se ihan vaan 'Molo' on kansan syville riveille ;) 

Terapianuket #2 - Kylpylässä

Mukavaa ja stressitöntä alkanutta viikkoa kaikille! Ei oteta elämää liian vakavasti!

 

Välikausi korkattu!

Ihanien aurinkoisten säiden ansiosta meilläkin on nyt virallisesti siirrytty välikauteen! Äidin sydän on tänään iloinnut sekä ihanista ja värikkäistä kuorivaatteista että uusista taidoista - esikoinen oppi tänään ajamaan pyörällä ilman apupyöriä. 

Takki Polarn O. Pyret, housut KappAhl KaxsProxtec, kumpparit Nokia, hanskat Tähti Jonathan, Pipo Molo Kids ja kypärä Bell.

Puistossa yritin ensin opettaa pyöräilyä pitäen kiinni satulan alta, mutta mönkään meni ja raivokohtaus seurasi toistaan. Sitten tuli hetki kun en yksinkertaisesti ehtinyt ohjeistamaan enkä auttamaan, tyttö nappasi pyörän itse ja päätti opetella omin päin. Ja onnistui! 

Polarn O. Pyretin takki on kokoa 110 ja mielestäni juuri hyvän kokoinen pienellä kasvunvaralla vajaa 110 cm pitkälle tytölle. Koko 116 näytti hänen päällään lähes teltalta. Housut ovat KappAhlin KaxProxtec-mallistoa ja koko on 116. Takin alla lämmittämässä on Po.P:in pinkki windlfeece, joka onkin ainoa asia josta tyttö tässä asussa tuntuu tykkäävän - tämä siitäkin huolimatta että hän sai itse olla valitsemassa uutta takkia asukriisin aiheuttaneen tummansinisen Po.p:in takin tilalle. 

Potkupyörä Puky LR M, haalari Molo Kids Polly, kumpparit Crocs Kids' Handle-It Rainboot, windfleecehattu Polarn O. Pyret, lasit Julbo Looping ja hanskat Tähti Jonathan.

Kuopus sai eilen uuden Puky-potkupyörän, joka on nyt maailman tärkein asia. Pyörä on nimetty Salama-pyöräksi punaisen värin takia. Ihastuin Pukyyn jo viime kesänä kun sellainen oli kahdella puiston tenavalla, ja lupasin itselleni hankkia sellaisen täksi kevääksi myös meille. Puky LR M on juuri sopiva 2-vuotiaalle, jalat ovat nyt hyvin hieman koukussa potkuttelua varten ja satulaa voi nostaa vielä 10 senttiä kun poika kasvaa. Ostimme omamme Tammiston Vauvapisteestä.

Molo Kidsin tämän kevään Polly-välikausihaalari on päässyt todellisiin vesitesteihin kun pikkuveli viittä vaille ui lätäköissä. Kahden päivän aikana mitään ei ole tullut läpi, joten vedenpitävyydestä täydet pisteet. Crocseissa on kummasti sukka ollut aivan märkä, mutta koska se on märkä ainoastaan jalkaterän ja ja kantapään kohdalta (ei valumajälkiä nilkassa, ei märkä koko jalkapohjan matkalta), laitan sen jalkahien piikkiin ja jään kauhulla odottamaan sitä aikaa kun poika on murrosiässä.

Testaamista kaapissa odottaa vielä kuopuksen Po.P:in kuoritakki ja windfleece sekä Jonathanin housut, ne ajattelin ottaa käyttöön sitten kuivemmalla säällä.

Esikoisella kaksi vuotta käytössä olleet (toki muiden, samanlaisten hanskojen ohessa) ja kuopukselle nyt siirtyneet Tähti Jonathan välikausihanskat pitivät veden 100 %:sti vaikka ovat läpikäyneet useamman pesun. Tähti Jonathan hanskat ovat olleet aivan loistavat nyt jo useamman vuoden kokemuksella, hinta on edullinen (10,95 €) ja laatu ollut loistava. Kurahanskoista tulee vesi läpi mutta näistä ei. Voin vain suositella!

Kun kinkkukin on liian liukasta

Elämää viisi- ja kaksivuotiaiden kanssa ei voi väittää tunneköyhäksi. Pienempi tekee ensimmäisiä tutkimusmatkojaan oman tahdon maailmaan ja vanhempi kiukuttelee olemassaolonsa yleistä tuskaa.

Tavallisena päivänä kohtaan tunteita laidasta laitaan: "Äiti, sä oot mun rakkain äiti" -tunnustuksista "Mua inhottaa, inhottaa!" -purkauksiin (viisivuotias) ja "Eiiii haua", "Ei tuje" -huutoihin (kaksivuotias). Eräällä aamupalalla oli kinkkukin isomman mielestä liian liukasta. Valittamisen ja raivostumisen aihetta tuolla kuumaverisellä verbaaliakrobaatilla löytyy lähes joka asiasta: kenkä on huonosti, housut puristavat tai ovat liian löysät, maito on väärässä mukissa, peruna on liian pehmeää, veli laulaa liian kovaa. Välillä meno uhkaa yltyä - ja yltyykin - lasten puolelta hieman fyysiseksi.

Meillä on muutamia perussääntöjä: tunteita saa tuntea, suuttua ja huutaakin saa, mutta ketään ei saa vahingoittaa, ketään ei saa haukkua eikä tavaroita saa rikkoa eikä heitellä. Viisivuotias istuu rikkomuksistaan jäähyllä. Kaksivuotias saa puhuttelun ja 'kevytjäähyn' omassa pinnasängyssään jos meno ei ala rauhoittua.

Eipä siinä mitään vaikka touhu onkin välillä melko kiivasta, mutta kuinka pysyä itse rauhallisena?

Roska-auto nimeltä Äiti

Olen nimittäin huomannut, että mikään ei syö aikuisen auktoriteettia yhtä tehokkaasti kuin riitelyssä lapsen tasolle sortuminen. Ja siellä sitä melko usein möngitäänkin. Kuitenkin lapsi kaipaa sitä, että aikuinen pysyy aikuisena, ottaa vastaan ja kestää sekä hyvät että pahat, tasoittaa pahimmat tunnekuohut ja jaksaa lohduttaa vaikka on juuri saanut päälleen ämpärillisen sitä itseään. Että aikuinen on turvallinen ja tukeva vaikka pieni maailma on menossa sijoiltaan.

Miksi se on välillä niin vaikeaa? Vaikka järki kertoo että nyt on vastassa täysin taantunut, primitiivireaktion saanut pieni lapsi, niin silti on helposti omakin levy kutosella saman tien. Pukeutumisdraaman lopuksi äidin eteisessä paiskomat kumpparit eivät taida opettaa lapselle ainakaan itsehillintää. Etäisyyttä pitäisi ottaa ja järkeä käyttää. Olla lempeä ja samalla tiukka, oikeudenmukainen ja terveillä rajoilla rakastava. Lämmin syli. Onneksi sekin onnistuu välillä.

Nyt kun olen lähes viiden kotona vietetyn vuoden jälkeen käynyt säännöllisemmin osa-aikatyössä huomaan, että vaikka työkin on omalla tavallaan raskasta, auttaa se kummasti jaksamaan arjessa lasten kanssa. Olen päätellyt että mikä tahansa asia väsyttää jos sitä tekee vuosikausia joka ikinen päivä - tämä pätee myös lastenhoitoon. Muutama tunti kodin ulkopuolella auttaa itseäni kummasti palauttamaan perspektiiviä kotidraamoihin, olen pystynyt suhtautumaan moneen (tai edes joihinkin) asioihin rauhallisemmin kun en paini niiden parissa 24/7.

Jotkut omat ylilyöntini kirvelevät mielessäni varmaan pitkään - niissä tilanteissa olisi voinut - ja pitänyt toimia aivan toisin. Onneksi on kuitenkin aina uusi päivä. Ja joka ilta olen taas hieman viisaampi.